Liikennehässäkkää ja muuta mukavaa

Olinpas eilen hieman vittumainen nainen! :) Oltiin kullan ja koirien kanssa menossa juuri suojatielle. Siinä kohti on t-risteys, autoilijoille jalankulkijat näkyvät aika huonosti, koska tien vieressä on kallio. Mutta vielä huonommin jalankulkijat näkevät autot.

Kuulin, että sieltä on tulossa auto aika kovaa vauhtia risteykseen. Otin Kaapon lyhyemmälle hihnalle ja astuin suojatien reunalle juuri ennen kuin auto oli siinä kohdalla. Tuloksena ensimmäinen auto teki äkkijarrutuksen, ettei ajanut meitin päälle. Ensimmäisen auton takana oleva auto joutui ohjaamaan itsensä risteyksessä olevan liikenteenjakajan eteen, koska olisi muuten ajanut ensimmäisen auton perseeseen! Kolmas auto ehtikin jarruttaa ilman hässäkkää.

Ehkäpä nämä autoilijat ensi kerralla muistavat, että risteykseen kannattaa hiljentää eikä ajaa periaatteella "kun ei sieltä viimeksikään ketään tullut, nii ei tule nytkään". Ja ehkä se turvaväli olis ihan hyvä pitää, varsinkin jos on niin kova vauhti, että meinaa toisen perseeseen ajaa, kun tulee äkkijarrutus. Ja varsinkin näin liukkaalla kelillä!!!

Tyytyväisenä myhäillen pääsin ylittämään suojatien turvallisesti autoilijoiden suoristellessa autojensa renkaita. :) Malttia liikenteeseen hyvät ihmiset!!!

Tänään oli pitkästä aikaa hieno ilma. Pakattiin koirat autoon ja suunnistettiin koko perheen voimin Ruissalon Kuuvaan. Voi sitä ihmetystä, kun päästiin perille: parkkipaikalla ei ollut kuin yksi auto! Missä kaikki ihmiset oli??? Yleensä sunnuntaisin se kuhisee ihmisiä, varsinkin jos on hyvä ilma, mutta jostain syystä ei tänään.

Siitä syystä Kaapo sai kulkea koko matkan vapaana rantaan asti. Ukko juoksi rengas suussaan ja silmin nähden nautti, kun pääsi irroittelemaan pitkästä aikaa kunnolla.

Kun päästiin rantaan, riehuttiin koirien kanssa tunnin verran lumessa. Kyllä elämä osaa olla joskus ihanaa! Vai mitä sanotte:

Ihmeiden aika ei ole vielä ohi

Mä oon jo näinä vuosina, kun mulla on ollut Kaapo, tottunut siihen, että aika moni ihminen pelkää saksanpaimenkoiria. Mä myös jollain tasolla ymmärrän sen. Tästä(kin) rodusta löytyy hulluja yksilöitä... (Yleensä vika on kyllä siellä hihnan toisessa päässä.)

Tänään, kun olin koirien kanssa aamulenkillä, meitä vastaan tuli nainen lastenrattaiden kanssa. Rattaissa istui arviolta ½-vuotias napero. Ohitettiin ne sujuvasti ja kuulin, kun nainen alkoi höpöttää lapselleen: "Kato, siinä menee hauvoja, kaksi hauvaa". Sitten nainen pysähtyi ja ajattelin, että jos se kerran naperolleen haluaa näyttää hauvoja, niin pysähdytään mekin, niin saa ihmetellä. Siinä seistiin vastakkain. Pidin Pöksyn (thaikoira) lyhyellä hihnalla, kun se ei kauheasti tykkää naperoista. Kaapon päästin sitten sen naisen luo, kun se edelleen siinä meille höpötteli.

Kaapo nuuski naista ja siirtyi rattaiden luo. Odotin koko ajan, milloin se nainen sanoo, että älä päästä sitä koiraa noin lähelle mun naperoa. Mutta mun yllätyksekseni se nainen vaan naureskeli. Kertoi, että he on käyneet kylässä sellaisessa paikassa, jossa on musta labradorinnoutaja. Mutta se on liian pelottava, koska on kokonaan musta (en tiedä, onko se pelottava sen naperon vai äidin mielestä). Mulla meinasi loksahtaa suu auki!!! Labukka pelottavampi kuin sakemanni... Tota en ole ennen kuullut!!! :D

Kaapo oli edelleen rattaiden luona ja alkoi nuuskia naperoa. Nainen oli edelleen hymyssä suin. Kaapo kurotti naperon kasvoja kohti ja nyt niiden nenät oli jo vastakkain. :) Siinä vaiheessa nainen totesi naperolleen: "Ei sitä tarvitse yhtään pelätä. Hauva vaan haistelee sua, että onko sulla kakat housuissa". :D
Siinä se napero ja Kaapo ihmetteli hetken toisiaan kasvotusten ja sitten Kaapo lähti pois. Nainen totesi, että nyt heidän täytyy mennä, etteivät myöhästy ja heidän täytyy myös kertoa kylässä, mitä ovat tänään nähneet. Tuskin nainen tiesi, että niin munkin piti kertoa tänään mitä näin!!! Ihanaa, että on vielä olemassa noin ennakkoluulottomia äitejä.

Ei tätä tarvitse pelätä:

Zzzzzzzzzz...

Ihan vain vähän väsytti tänä aamuna. Oltiin kullan kanssa eilen illalla viettämässä peli-iltaa sen kaverin luona. Mentiin sinne 20.30, syötiin ja pelattiin erästä hauskaa lautapeliä. Se olikin pitkä peli. Aina vaan sai heittää noppaa ja siirtää nappulaa ja lukea korteista mitä pitää tehdä.

Kun vihdoin saatiin peli loppuun, kävi mielessäni, että paljonkohan kello mahtaa olla. Mun piti nimittäin aamulla olla töissä 07.00. Oltiin lähdössä ja istuttiin autoon, auton kello näytti 01.11. No huh! :D

Pääsin nukkumaan 02.00 ja herätys oli 06.00. Voin kertoa, että kyllä väsytti, mutta onneksi töissä oli hyvä porukka kasassa, niin työpäivä sujui naurun parissa. Yhtäkkiä kello olikin jo 14.00 ja pääsin kotiin päikkäreille.

Äsken käytiin metsässä riehumassa koirien kanssa lumessa. Nyt on hieman pirteempi olo, mutta silti tänään ajoissa nukkumaan. :)

Varasin muuten tänään Kaapolle sen ihan ensimmäisen ajan koirahierojalle. Se on ukolle varmasti kiva kokemus ja ihan mielenkiintoista tietää, kuinka jumissa sen lihakset oikein on.

Kauniita unia!

Hienoa Portugali!

Tästä se lähtee!

Päivän paras!

Sanotaan, että hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset. Me ollaan kullan kanssa sit varmaan hulluja.

Käytiin äsken kaupassa ostamassa vessapaperia. Tossa meidän parkkiksella alettiin sitten säätää, kun sanoin, että auton piuha pitää laittaa lämmittämään klo 17.30 - 19.30. Kysyin kullalta, että laittoiko se sen lämmittimen siihen aikaan. Kulta sanoi, että ei laittanut, kun laittoi klo 17.30 - 19.30. Kysyin, että miksi et voi laittaa sitä siihen aikaan, kun pyysin. Silloin kulta heitti mua 8 rullan vessapaperipaketilla. :) Ei siinä vielä mitään, mutta mä sitten otin paketin kahvasta kiinni ja pamautin, niin täysillä kuin lähti, kultaa takamukseen sillä paketilla.

Samaan aikaan, kun olin heilauttanut sen paketin matkaan, tajusin, että se tulee hajoamaan... Niinhän siinä kävi! Kullan takapuoleen osuttuaan paketti hajosi ja 6 vessapaperirullaa sinkosi pitkin parkkipaikkaa! :D Onneksi siellä parkkiksella ei ollut ketään muita silloin. Ei pystytty keräämään niitä edes heti, kun naurettiin ihan vääränä. Onneksi ei pakkaus ollut myöskään isompaa kokoa... ;)

Huomenia!

Kyllä on tänään väsyttänyt jostain syystä TOSI paljon! Pitäis alkaa lähteä koirien kanssa aamulenkille ja syödä ehkäpä jotain aamupalan tapaistakin.

Päivän ohjelmaan kuuluu tilitoimistossa käynti ja ajattelin lähteä vähän ulkoilemaan kameran kera. Sais varmaan ihan kauniita kuvia.

Nyt vaan pyörät pyörimään... Jooh..!

Loppiaiskävelyllä

Hurautettiin kullan kanssa tänään autolla Ruissaloon pienelle Loppiaiskävelylle. Käveltiin puolisen tuntia ja käytiin vähän testaamassa kestääkö jää. Kyllä se kesti.

Oli aivan uskomattoman kauniit lumimaisemat! Liikkeellä oli paljon ihmisiä kameroiden kanssa. Myös kullalla oli mukana sen hieno järjestelmäkamera (johon mä en uskalla kauheasti koskea, koska pelkään, että hajotan sen). :D

Kävelyretken päätteeksi käytiin hakemassa ruokaa pizzeriasta ja äkkiä kotiin syömään.

Ihana kulta! :)

Lähdin eilen aamulla aikaisin töihin. Oltiin kullan kanssa sovittu, että se antaa Tomppelille (saksanpaimenkoira, jonka oikea nimi on Kaapo ja mun koira) ruuan, kun on vienyt koirat ulos.

Kulta oli tullut jo joskus klo 8 aikaan sisälle koirien kanssa. Mä ehdin käymään kotona klo 11 aikoihin ennen kuin taas jatkoin töitä. Tulin kotiin, ja Tomppeli tuli tapansa mukaisesti iloisena vastaan. Se kiehnäsi hulluna jaloissa ja piti sen tervehtimisininää. Mä sitten poikaa taputtelin ja juttelin sille, että "Juu, mamma tietää...". No eipä mamma kyllä tiennyt!

Saman tien aukesi kylppärin ovi. Kulta juoksi keittiöön vain pyyhe ympärillään ja sanoi: "Hups! Odota Kaapo ihan hetki.". Sitten se hipsi keittiöstä ruokaöljypullo ja kipollinen koirannappulaa mukanaan Tomppelin ruokakupille. :D Ei ollut muistanut ruokkia ja sitähän se Tomppeli mulle yritti kertoa. :) Mutta hyvin korjattu tilanne! Taktinen veto viuhahtaa vain pyyhe ympärillä mun ohi... ;)

Facebook

Heh, meidän kaikkien ikioma sosiaalinen media. :) Mä en muista milloin liityin Facebookiin, ehkä noin vuosi sitten. Mun toinen puoliskoni ei yhtään tykkää Facebookista.

Mulle Facebook on yksi tapa pitää kontakti ystäviin. Niin, ystäviin? Mulla on Facebookissa ystäviä, kavereita ja tuttuja. Mutta kuitenkin kaikki, jotka on mun kaverilistalla, olen tavannut henkilökohtaisesti. Joillain on kauhea tarve haalia kavereikseen julkkiksia yms. Se on musta vähän niin kuin häh? Miksi joku Matti Nykänen olis mun kaveri? En ole ikinä sitä tavannut enkä usko, että mun arvo ystävien silmissäkään nousisi sen takia, että mun kaverilistalta löytyis Nykäsen Masa. :D

Mä muutin lokakuussa 2007 Helsingistä Turkuun ja mun kaikki ystävät jäi sinne. Ehkä mä Facebookin avulla tunnen olevani lähempänä ystäviäni. En tiedä. Kyllä mä niitä fyysisestikin tapaan. Ehkä ilman Facebookia tapaisin enemmän... Se on kuitenkin aina ajomatka Helsinkiin ja takaisin, koska Helsingistähän on tunnetusti pitempi ajomatka Turkuun, kun Turusta Helsinkiin. ;)

Sit on joskus tullut pientä sanomista toisen puoliskon osalta, kun en koskaan kerro, mitä siellä Facebookissa kirjoittelen. Mä taas koen asian niin, etten viitsi kauheasti asiasta jutella, koska toinen puolisko ei siitä pidä. Just esim. tällaisissa asioissa mä olen todella hankala seurustelukumppani. :)

Yleensä, kun käyn Facebookissa, selailen ihmisten statuskirjoituksia läpi. Jos löytyy joku hyvä/hauska ryhmä, saatan liittyä. Joskus vastaan hölmöihin kyselyihin. Ehkäpä Facebook on mulle eräänlainen ajanviete, kun olen YKSIN kotona. Nimenomaan yksin, en roiku naamakirjassa iltaisin tai viikonloppuisin. Tähän mun toinen puoliskoni toteaisi saman, mitä sen yhdessä t-paidassa lukee: "DIE FACEBOOK DIE!" :)

Ihana pakkanen

Aamulla kun lähdin töihin, mittari näytti -18, yeah! Käyn aina välillä viikonloppuisin töissä eräässä lemmikkihoitolassa ja siellä lenkitetään koirat 3 kertaa päivässä. Kyllä siinä mukavasti heräsi, kun heitti muutaman lenkin 20 asteen pakkasessa. Ja ei, en todellakaan valita! Juuri tällainen talven pitää olla. PALJON lunta ja sellainen pakkanen, että se lumi myös pysyy. Mulle riittäisi kyllä 10 asteen pakkanen, mutta olkoon nyt sitten enemmän. Totesin tuossa just yksi päivä ystävälleni, että sää on pukeutumiskysymys. Mua ärsyttää NIIN paljon ihmiset, jotka aina jaksaa valittaa säästä. "On tääkin nyt talvi, kun on 6 astetta lämmintä ja sataa vettä." tai "Miksi pitää olla näin jumalattoman kylmä ja vielä luntakin?"... Mua ei palellut yhtään, vaikka kävelin hoitolan koirien kanssa monta lenkkiä. Johtui ehkä siitä, että mulla oli tarpeeksi päällä..! Hipihuraa! No joo, musta on kuitenkin ihanaa, kun on kunnon talvi!

Mä taktikoin keskiviikkona. En ole kauhean innokas auton pesijä. Nyt meidän Opeli oli ollut loppukesästä asti pesemättä. Kuraa oli lentänyt joka puolelle ja se auto oli aika likainen. Ajattelin, että keskiviikko on hyvä päivä pestä auto, kun ei ole kuin 5 astetta pakkasta. Sen jälkeen alkaa kunnon pakkaset eikä auto pääse likaantumaan. Auto oli niin paskanen, että pesin sen 3 kertaa, mutta nyt se onkin puhdas. Joka kerta, kun menen autolle tai nousen autosta ihastelen sen puhtautta. Ehkä juuri tästä huomaa, etten pese sitä kovin usein... :D Mutta on se nyt niin puhdas. Kyllä kelpaa ajella.

Sanotaan, että suomalaiset tarvitsevat paljon fyysistä tilaa itselleen. Esim. busseissa mennään vasta sitten istumaan jonkun viereen, kun on aivan pakko. Ensiksi jokainen valtaa ikkunapaikan. Siksi tänään oikein ärsyynnyin, kun olin lenkittämässä niitä hoitolan koiria. Tie, jota pitkin kuljin, oli 3 metriä leveä. Siinä ei tarvitse kulkea ihan kiinni toisessa. Kuitenkin, kun vastaan tuli ihmisiä, niin lähes jokainen ohitti meidät n. puolen metrin päästä. Itse kuljin aivan tien oikeassa laidassa. Miksi ei voida mennä ohi vaikka 1,5 m päästä vaan pitää siitä ihan vierestä kulkea, että me oltiin melkein hangessa koirien kanssa, aaarrrggghhh???!!! Näitä elämän pieniä vitutuksia. :)

Onnellista Uutta Vuotta!

Näin se vuosi taas vaihtui. Joulu meni työn merkeissä ja vatsatautia potiessa. Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä heräsin ja menin heittämään laattaa. Aamulla tulikin tavarat toisesta päästä - ja vielä seuraavana päivänäkin... Sitten tilanne rauhoittui ja aloin kerätä takaisin voimia, jotka tauti vei. Mahatauti on kyllä ilkeä myös siinä mielessä, että se vie voimat aivan tyystin. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa mitään muuta kuin nukkua. Onneksi selvisin hommasta muutamassa päivässä ja nyt olo alkaa taas normalisoitua.

Vuosi vaihtui meillä ihan rauhallisissa merkeissä. Olin eilen töissä 19.00 asti. Sen jälkeen pakattiin koirat autoon ja ajettiin Raision Viheriäisiin, jossa koirat saivat juoksennella lumessa tunnin - ja voi sitä vauhtia! :)

Mulla oli tänään työpäivä, joten en voinut kauheasti juhlistaa vuoden vaihtumista alkomaholilla. Join 3 lasillista kuoharia ja siinä se olikin. Menin nukkumaan yhdeltä ja kello oli soimassa 05.30. Ja nyt väsyttää... :D

Aamulla, kun avasin silmät, kello oli 05.28, hah, ehdinpäs ennen herätystä. Olin jo eilen illalla päättänyt, että aloitan tämän aamun menemällä kylpyyn. Niin myös tein. Lilluin lämpimässä kylvyssä n. puoli tuntia. Sitten alkoi tulla jo sen verran kuuma, että nousin pois ihan mielelläni. Kevyt aamupala nassuun ja ja työpaikkaa kohti. Työt alkoi 07.00. Huomenna takaisin 07.30. Käyn jotenkin ihan ylikierroksilla, kun olen mennyt edes takaisin koko päivän. Jospa menisin nyt sohvalle katsomaan telkkua ja rauhoittumaan. Sen jälkeen Nukkumatti voikin noutaa.

Eilisestä kauhuteosta huolimatta Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Tässä vielä yhdet edustavimmista kuvista, jotka meidän karvakorvista on otettu joulukuussa. Sanotaan, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää, mutta tässä kohti tuo sanonta ei taida pitää paikkaansa...